Pyörähdys kosketuskepin perässä oli aika helppo homma. Ensin siis palkattiin vain siitä, että pää kääntyy hieman kepin suuntaa, kun keppiä liikuttaa. Seuraavaksi tulivat etujalat. Tässä vaiheessa meni hetken aikaa, koska Jonny oli kiinnostuneempi edessä olevasta banaanista, kuin kepin perään menemisestä. Palkinnon suunnalla oli tässä iso merkitys. Naksu tuli siitä, kun etujalat lähtivät kepin perään ja palkinto tuli pyörähdyksen suunnasta. Ei siis edestä, josta se aiemmin oli tullut.
Etujalkojen perässä tulivat tietenkin takajalat. Ne seurasivat etujalkoja aika helposti, mutta tässäkin piti olla tarkka palkinnon suunnasta. Palkinnon pitää aina tulla sieltä, mihin suuntaan kania haluaa ohjata: ylös, alas, sivulle, tason päälle jne. Yksi askel riitti taas palkintoon ja viimein suunta oli Jonnylle selvä.
Pikku hankaluuksien jälkeen etenimme taas kovasti koko pyörähdykseen. Tosin pyörähdys oli aika katkonainen. Lopulta useiden palkintojen ja harjoitusten jälkeen pyörähdyksestä tuli sujuva ja sellainen, että Jonny tekee sen pelkästään kosketuskeppiä pyöräyttämällä pupelon pään päällä.
