Kosketuskeppi

Kosketuskeppiä käytetään koirilla, delfiineillä (opin Särkänniemen käynnillä) ja lienee lähes kaikilla eläinlajeilla, joita opetetaan naksulla. Se on yksi ensimmäisistä aisoista, joka kannattaa opettaa, koska siitä on myöhemmin paljon apua.

Jonny tutustui keppiin, eli ruuvimeisselin päässä olevaan kissan palloon ja oppikin todella nopeasti koskemaan palloon. Ensin vain odottelin palloon kosketusta ja siitä naksautin niin moneen kertaan, että Jonny näytti tajuavan idean. Lopetin harjoittelun siihen siltä kertaa. Aina harjoittelun lopuksi Jonny saa yhden ison palan banaania, jotta sille jää hyvä mieli:)

Seuraavalla kerralla kerrattiin vielä muutaman kerran palloon koskeminen, jonka jälkeen aloin liikuttaa keppiä ylös ja alas. Hyvin Jonny sitä seurasikin, kunhan keppi ei mennyt liian kauas. Jo reilun 10 cm päässä pallo ei enää oikein kiinnostanut. Muutaman kerran ajan opeteltiin kepin seuraamista ylös, alas ja kummallekin sivulle. Ei ollut vaikeaa ja keppiä sai pikkuhiljaa siirtää jo vähän kauemmas.

Itse seuraamiseen päästiin käsiksi edellisten harjoitusten jälkeen. Kanin on oikeasti tiedettävä, että palloa pitää koskea ja olla kiinnostunut siitä, ennen kuin seuraamista aletaan harjoittella. Ensin siirsin keppiä ihan vain sen verran, että Jonny otti joutui ottamaan muutaman askeleen. Aika nopeaa se etenikin ja aloin liikuttaa keppiä niin, että kani tuli pyörähtäneeksi ympäri seuratessaan keppiä. Ensin ei tietenkään menty kokonaan ympäri, vaan naksautin siitä, että kani oli menossa pyörähdyksen suuntaan. Muutaman palkinnon jälkeen pyörähtäminen onnistui kokonaan.

Nyt, kun idea on Jonnylle selvä, on taitoa vain hiottava ja esimerkiksi seuraamisen nopeutta harjoiteltava. Vielä seuraaminen on aika hidasta, mutta eiköhän siihen vauhtiakin saada. Ensin kuitenkin harjoitellaan pyörähdys sujuvammaksi.

Uusi kaveri

Tänään meille tuli uusi pupu. Andy on sallander uros, syntynyt 6.5.10. Andy on mielettömän hieno! Illalla se pääsi jo tutustelemaan uuteen kotiinsa ihan rauhassa, kun muut kanit olivat häkissä kateellisena katsomassa. Jonny ja Pauli pääsivät hieman haistelemaan, mutta Jonnyllä ainakin taisi olla liikaa urosjutut mielessä, jotenka se pääsi takaisin häkkiin katselemaan.

Takatassut ja käsivarsi

Jonny aloitti temppujen opettelun ihan vain takatassuille nousemisella. Temppu oli tosi helppo, kun herkkuna oli pellettejä. Muutaman kerran pupu nousi sattumalta ylöspäin ja kun sai naksun ja namin siitä, niin tajusi homman.

Takatassuille nousulla kania on helppo ehdollistaa naksuun. Temppua ei kuitenkaan kannata jäädä toistelemaan liian kauaksi aikaa, vaan lähteä siitä opettelemaan uusia ja haasteellisempia temppuja

Takatassutempusta jatkettiin siten, että Jonnyn piti laittaa etutassut minun ojennetulle käsivarrelle. Ensin pupu oli ihmeissään kun vanhasta tempusta ei saanutkaan enää palkkaa. Minä kuitenkin pysyin lujana ja vain odotin, että kani kokeilisi jotain muutan.

Ei kestänyt kauaa, kun Jonnyn etutassut sattumalta kävivät kädelläni ja sain palkattua sitä. Jostain syystä pupu säikähti sitä, kun tassut koskivat kättäni ja se lähti vähäksi aikaa pois. Lieneekö käsi ollut sen näkökentän ulkopuolella. Herkkusuuna Jonny tuli kuitenkin takaisin ja pääsimme jatkamaan. Pidin kättäni vain paikallaan ja muutaman erehdyksen jälkeen Jonny kosketti tassuilla kättäni ja sai palkan. Ei siinä kauaa kestänytkään, kun se tajusi homman ja sai ison palkinnon.

Seuraavalla kerralla Jonny oli jo mukana hommassa. Nyt se osaa laittaa tassunsa käsivarrelleni, kun ojennan käden suoraksi. Vaidoimme jossakin vaiheessa naksuherkuksi banaanin, mihin Jonny on aivan hulluna!!

Pallon pyöritys

Pallon pyörittäminen on helppo ja yksinkertainen temppu niin omistajalle kuin kanillekin. Palloksi käy vaikkapa kissojen pieni ja kevyt lelupallo, jota on helppo pyörittää kuonolla. Pallo voi olla myös isompi, mutta se ei saa olla painava, jotta kani saa sen helposti liikkeelle. Paulin kanssa pallona toimii kissan pieni lelupallo, mutta suunnitelmissa olisi opetella pyörittämään myös suurempaa palloa. Pauli on jo aikaisemmin ehdollistettu naksulle, joten se tietää, että naks-ääni tarkoittaa namia.

Kanit ovat luonnostaan kiinnostuneita maassa olevista esineistä, joten pallo kannattaa laittaa lattialle kanin lähelle. Seuraavaksi lähdetään palkitsemaan palloon päin vilkaisemisesta tai palloon koskemisesta. Pauli kiinnitti huomionsa heti palloon ja sai aika nopeasti idean siitä, että palloon tulee koskea. Muutaman naksun jälkeen se osasi heti mennä pallon luo ja koskea sitä. Siihen oli hyvä lopettaa sillä kerralla.

Kanista huomaa, kun tempun ensimmäinen vaihe, eli palloon koskeminen on ymmärretty. Kani haluaa melkein väkisin tunkea kuononsa palloon kiinni palkinnon toivossa. Vaiheessa ei pitäisi mennä muutamaa minuuttia kauempaa, jos kaikki tehdään oikein. Jos temppu ei etene, kannattaa miettiä tekeekö itse kaiken oikein. Vaikka nyt on aika siirtyä tempussa eteenpäin, olisi hyvä antaa kanin ensin levätä. Opetustuokioista ei kannata tehdä pitkiä: viisi minuuttia riittää ja sen jälkeen jatketaan joko seuraavana päivänä tai useiden tuntien jälkeen.

Muutamia kertoja harjoiteltiin Paulin kanssa site, että se sai palkinnon pallon koskemisesta, mutta pallon paikkaa siireltiin. En kuitenkaan vienyt palloa kovin kauas, koska temppu on niin varhaisessa vaiheessa. Ja toisaalta, jos pallo menisi kovin kauas, saattaisi se kadota kanin näköpiiristä ja kani lähtisi paremmille apajille. Lähinnä siirtelin palloa aina kanin puolelta toiselle, jotta saatiin harjoiteltua palloon koskemista eri paikoissa.

Seuraavaksi olisikin vuorossa jo pallon liikkeelle saaminen. Harjoituskerran alussa voi muutaman kerran palkita vain palloon koskemisesta, mutta sitten pitäisi alkaa tapahtua jo muutakin. Eli ei muuta kuin odottelemaan. Ensin Pauli kokeili palloon koskemista ja olisi jo siitä halunnut namia. Mutta namia ei tullut, joten se yritti muutaman kerran koskea palloa ja viimein pallo hieman liikahti. Pauli sain heti palkintonsa ja muutamien haparoivien vahinkoliikahduksien jälkeen se alkoi tajuta homman idean. Muutamien harjoituskertojen jälkeen Pauli pukkasi palloa jo todella kauas:)

Tempussa on tärkeää, että kani saa itse hoksata mitä pitää tehdä. Palloa ei siis siirretä aina kanin nokan eteen vaan annetaan kanin liikkua pallon mukana. Tietenkin jos kani pukkaa pallon metrin päähän, voi sen siirtää lähemmäs kania, jotta ei tarvitsisi itse juosta ympäri huonetta. Ja toisaalta, jos pallo menee kovin kauas, saattaa kanin mielenkiinto lopahtaa, koska pallo katoaa sen näköpiiristä. Temppua kannattaa harjoitella aluksi aina samassa paikassa, jotta kanilla olisi helpompi muistaa, mitä siltä oikein haluttiinkaan.