Pallon pyöritys

Pallon pyörittäminen on helppo ja yksinkertainen temppu niin omistajalle kuin kanillekin. Palloksi käy vaikkapa kissojen pieni ja kevyt lelupallo, jota on helppo pyörittää kuonolla. Pallo voi olla myös isompi, mutta se ei saa olla painava, jotta kani saa sen helposti liikkeelle. Paulin kanssa pallona toimii kissan pieni lelupallo, mutta suunnitelmissa olisi opetella pyörittämään myös suurempaa palloa. Pauli on jo aikaisemmin ehdollistettu naksulle, joten se tietää, että naks-ääni tarkoittaa namia.

Kanit ovat luonnostaan kiinnostuneita maassa olevista esineistä, joten pallo kannattaa laittaa lattialle kanin lähelle. Seuraavaksi lähdetään palkitsemaan palloon päin vilkaisemisesta tai palloon koskemisesta. Pauli kiinnitti huomionsa heti palloon ja sai aika nopeasti idean siitä, että palloon tulee koskea. Muutaman naksun jälkeen se osasi heti mennä pallon luo ja koskea sitä. Siihen oli hyvä lopettaa sillä kerralla.

Kanista huomaa, kun tempun ensimmäinen vaihe, eli palloon koskeminen on ymmärretty. Kani haluaa melkein väkisin tunkea kuononsa palloon kiinni palkinnon toivossa. Vaiheessa ei pitäisi mennä muutamaa minuuttia kauempaa, jos kaikki tehdään oikein. Jos temppu ei etene, kannattaa miettiä tekeekö itse kaiken oikein. Vaikka nyt on aika siirtyä tempussa eteenpäin, olisi hyvä antaa kanin ensin levätä. Opetustuokioista ei kannata tehdä pitkiä: viisi minuuttia riittää ja sen jälkeen jatketaan joko seuraavana päivänä tai useiden tuntien jälkeen.

Muutamia kertoja harjoiteltiin Paulin kanssa site, että se sai palkinnon pallon koskemisesta, mutta pallon paikkaa siireltiin. En kuitenkaan vienyt palloa kovin kauas, koska temppu on niin varhaisessa vaiheessa. Ja toisaalta, jos pallo menisi kovin kauas, saattaisi se kadota kanin näköpiiristä ja kani lähtisi paremmille apajille. Lähinnä siirtelin palloa aina kanin puolelta toiselle, jotta saatiin harjoiteltua palloon koskemista eri paikoissa.

Seuraavaksi olisikin vuorossa jo pallon liikkeelle saaminen. Harjoituskerran alussa voi muutaman kerran palkita vain palloon koskemisesta, mutta sitten pitäisi alkaa tapahtua jo muutakin. Eli ei muuta kuin odottelemaan. Ensin Pauli kokeili palloon koskemista ja olisi jo siitä halunnut namia. Mutta namia ei tullut, joten se yritti muutaman kerran koskea palloa ja viimein pallo hieman liikahti. Pauli sain heti palkintonsa ja muutamien haparoivien vahinkoliikahduksien jälkeen se alkoi tajuta homman idean. Muutamien harjoituskertojen jälkeen Pauli pukkasi palloa jo todella kauas:)

Tempussa on tärkeää, että kani saa itse hoksata mitä pitää tehdä. Palloa ei siis siirretä aina kanin nokan eteen vaan annetaan kanin liikkua pallon mukana. Tietenkin jos kani pukkaa pallon metrin päähän, voi sen siirtää lähemmäs kania, jotta ei tarvitsisi itse juosta ympäri huonetta. Ja toisaalta, jos pallo menee kovin kauas, saattaa kanin mielenkiinto lopahtaa, koska pallo katoaa sen näköpiiristä. Temppua kannattaa harjoitella aluksi aina samassa paikassa, jotta kanilla olisi helpompi muistaa, mitä siltä oikein haluttiinkaan.