sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Kosketuskeppi

Kosketuskeppiä käytetään koirilla, delfiineillä (opin Särkänniemen käynnillä) ja lienee lähes kaikilla eläinlajeilla, joita opetetaan naksulla. Se on yksi ensimmäisistä aisoista, joka kannattaa opettaa, koska siitä on myöhemmin paljon apua.

Jonny tutustui keppiin, eli ruuvimeisselin päässä olevaan kissan palloon ja oppikin todella nopeasti koskemaan palloon. Ensin vain odottelin palloon kosketusta ja siitä naksautin niin moneen kertaan, että Jonny näytti tajuavan idean. Lopetin harjoittelun siihen siltä kertaa. Aina harjoittelun lopuksi Jonny saa yhden ison palan banaania, jotta sille jää hyvä mieli:)

Seuraavalla kerralla kerrattiin vielä muutaman kerran palloon koskeminen, jonka jälkeen aloin liikuttaa keppiä ylös ja alas. Hyvin Jonny sitä seurasikin, kunhan keppi ei mennyt liian kauas. Jo reilun 10 cm päässä pallo ei enää oikein kiinnostanut. Muutaman kerran ajan opeteltiin kepin seuraamista ylös, alas ja kummallekin sivulle. Ei ollut vaikeaa ja keppiä sai pikkuhiljaa siirtää jo vähän kauemmas.

Itse seuraamiseen päästiin käsiksi edellisten harjoitusten jälkeen. Kanin on oikeasti tiedettävä, että palloa pitää koskea ja olla kiinnostunut siitä, ennen kuin seuraamista aletaan harjoittella. Ensin siirsin keppiä ihan vain sen verran, että Jonny otti joutui ottamaan muutaman askeleen. Aika nopeaa se etenikin ja aloin liikuttaa keppiä niin, että kani tuli pyörähtäneeksi ympäri seuratessaan keppiä. Ensin ei tietenkään menty kokonaan ympäri, vaan naksautin siitä, että kani oli menossa pyörähdyksen suuntaan. Muutaman palkinnon jälkeen pyörähtäminen onnistui kokonaan.

Nyt, kun idea on Jonnylle selvä, on taitoa vain hiottava ja esimerkiksi seuraamisen nopeutta harjoiteltava. Vielä seuraaminen on aika hidasta, mutta eiköhän siihen vauhtiakin saada. Ensin kuitenkin harjoitellaan pyörähdys sujuvammaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti